© heikki haaksiluoto

	Sul on ollut aina niin paljon muuta,
	Ei mies jaksa ulvoa sua, kuin kuuta, kaukaista.

	Sul on myrkyllinen käärmeen kieli,
	Kun se lipoo, on sekaisin aina mieli, pelosta.

	Kun on elämä vain valheista suurin,
	Siitä mies menee perin juurin, päästä sekaisin


		Rakkaus hiipui pois, ehkä joku muu mua auttaa vois
		Rakkaus hiipui pois,  vähän läheisyyttä tähän toivois
		Rakkaus hiipui pois, Rakkaus hiipui pois


	Ei jaksa enää öisin pimeässä yksin,
	Silloin joskus kaikki oli kaksin, helpompaa.

	Kuin hiekka, valuu tää välistä sormien,
	Sun sanat kiitää läpi korvien, tyhjyyteen.

	Mä nyt neuvon sulle tämän antaisin:
	Ettet tulis enää koskaan takaisin, katsos :


		Rakkaus hiipui pois, ehkä joku muu mua auttaa vois
		Rakkaus hiipui pois,  vähän läheisyyttä tähän toivois
		Rakkaus hiipui pois, Rakkaus hiipui pois