© heikki haaksiluoto

			Se mikä on koettu, on siis jo mennyt
			Enkä saa sitä takaisin
			Vaikka haluan sen tähän taas ja nyt
			menee pää vain sekaisin

			On taas aika tullut ja pakko luovuttaa
			Tyytyä tämä näkemään
			Sanon siis ystävä sulle, oli,jees, ihanaa
			Lähdit pois kävelemään


				Pakko pästää irti, että uuteen tarttua saa
				Pakko päästää irti, ettei kii jää turhaan
				Pakko päästää irti, ystävä, pakko päästä irti


			Kun liikaa vaadin, saan pään särkemään
			Hukun siihen kipuun
			Turhaa häntä suren, opin kyllä jättämään
			Tyydyn vain vilkaisuun

			Ei tässä mikään muutu, näen kyllä sen
			Elämä tää väkisin vie
			Muistetaan se hyvin, se kaunis eilinen
			Eri suuntiin vie tää tie.


				Pakko pästää irti, että uuteen tarttua saa
				Pakko päästää irti, ettei kii jää turhaan
				Pakko päästää irti, ystävä, pakko päästä irti