Roosan elämä eilinen, takana jossain on
		Ja elämä nykyinen, takana on naamion

		Ei se vanha pakene, kun uuden näyttelet
		Ei se totuus vanhene, vaikka valehtelet

		Roosa luuli rakkauden ja tarttui siihen kii
		Siihen lujaa takertuen, aina silmät kii

		Ei se totuutta nähnyt, ei myös sitäkään     että
		elämän oli näytellyt, irronnut itsestään

	
			Hymy maalattuna kasvoihisi,  kuten klovneillakin on
			Sirkus pyörii aina sielussasi ,  sun esitys vain on loppumaton
	
			Naura sinä vaan…….
			Naura …. naura sinä vaan…

		Se tuskansakin hymyilee, kaiken unohtaa
		sen takana lymyilee ja jatkaa pakoaan

		Aivan liian monta haavaa, ilman arpia on
		Ei saa niitä koskettaa, siis elämä suolaton

		Hän on kuin yksi valhe, sitä koko nainen
		kuin yksi suuri suru ja peili rikkinäinen

		Tuhat palaa lattialla , sata niistä kadonneena           ei ne
		Löydy toivomalla, ei naamioon hukkuneena

			Hymy .....

Takaisin
Paasivu