Leo Varpelaide

Leksan Kotisivut

Synnyin 6.11 1950 Helsingin Eirassa, jolloin skorpionin tähtikuvio oli hallitsevana. Viimeiset sodanjälkeiset miinat jysähtelivät Suomenlahdella. Siitä suivaantuneena Eiran naistenklinikalla, karkasin synnytyshuoneesta laitoksen käytäville etsimään hissiä. Huomasin siinä juostessani, etten osannutkaan vielä lukea, joten en siis hissiä löytänyt, vaan jouduin turvautumaan portaisiin. Kolmannessa kerroksessa tuli sitten hoitsu vastaan ja tivasi kuka olen ja minnes tollanen kiirus. Siihen mennessä en ollut oppinut vasta kuin puhumaan ruotsia ja sanoin: "Jag heter Leksa, ja mis mun kämppä tääl lasaretis oikee on, ku siel on mun skitta ja pitäs alkaa nyt treenata, sillä illal pitäs mennä tonne Haka-kerholle keikalle ja alkais olla jo vähän kiire. No, tantta laitto mut kuitenkin lepositeisiin ja alko tunkee jugurttii mun lärviin, ollen sitä mieltä etten just nyt kuitenkaan ihan tänään lähtis duuniin, ku oli mun syntymäpäiväki ja kaikkee muuta ohjelmaa oli luvassa. Kahteentoista vuoteen mua ei sit treenaamaan päästettykkään, vaan jouduin kaikenlaisiin tarhoihin leikkii palo-autoilla ja ämpäreillä. Just ku mä aloin snadisti bonjaa mitä bamlattiin, niin mut lykättiin venäläiseen leikkiskoleen, jossa tapasin Kirkan. Siel oli jo sit vähän haadimpaa, ku me Kirkan kans hatkattiin aina välillä skolen pihalla sijaitsevaan puuhökkeliin - röökille ja selailemaan Jallu lehtiä. Sitten mut taas vaihteeks roikutettiin suamalaiseen skoleen, enkä taaskaan bonjannu mistään yhtään mitään. Kun mä täytin 12 vee, mun elämä muuttui täysin. Sain luvan mennä isojen kundien, jotka siis olivat 13 vee, ni niitten klitsukoijaan kuuntelee Gene Vincentin piisii Piipappaluula tai jotain ja mä muistin, et se mun skitanhakureissu jäi vaiheeseen. Sit me kuunneltiin kundien kanssa "kahdeksan-kärjessä" nimistä musaohjelmaa meidän jälkiuuni-streoilla ja skaban voitti THE BEATLES, piisillä TWIST AND SHOUT!! Siin kohtaa alko olee jo sitte niin kiire, et piti repii autotallin katosta kattopaneelit irti ja alkaa ite veistelee niistä itelle skittaa, kun ei kukaan noteerannu, vaik mä ilmotin olevani valmis lähtee Liverpooliin keikalle piitlessien kanssa... tonne Cavern-klubiin. Ei tullu Gibsonii eikä minkäälaista rikkenpakkeriikaa. Peilin edessä mä sitte soittelin sitä pahvi-fenderii ja koska en saanut siitä oikee ääntä, sillä ei ollu sit´taas sitä styrkkarii, ni jouduin laittaa taustalle soimaan piisejä: SHE LOVES YOU, I WANT TO HOLD YOUR HAND, TWIST AND SHOUT ja niiden kääntöpuolii... keikkailin siis omas huoneessa Helsingin Kaarelassa. Seuraavaksi osuin paikalle missä "metsien miehet" soitteli skittaa ja huuteli jeejeetä ja must se oli vitun hienoo. Yks niist kundeist hiffas, kun mä vaklailin niitä ja se armollisesti lupasi näyttää mulle muutaman soinnun ja opin sit soittaa HOUSE OF THE RISING SUN:in. Luudasin sitten ammattimuusikkona Helsingin Lauttasaaressa, Suosikin postimyynnistä ostetun LUCkYseven merkkisen skitan kanssa, sillee Beatnickin näkösenä... soittelin gimmoille kassarin rantsussa HouseOfTheRisingSunia ja toistuvasti sanoin, etten nyt jaksa muuta soittaa, kun oli niin vitun kiire tai muuten väsytti. Siin vaihees tärkeintä olikin ne gimmat, ja jumalauta ne oli kauniita!! Noh, sitten minäkin sain ja halusin lisää, joten oli pakko opetella muitakin piisejä, sillä tissi ei vilahtanu enää... sillä Animalsien piisillä. Uusi mahtava idoli FRANK ZAPPA tuli kehiin ja olin myyty jälleen. Opettelin niin julmetun määrän korvakuulolta piisejä ja sekoilin kaikkien friidujen ja päihteiden kanssa siihen malliin, että ohjelmisto oli sitä luokkaa, jotta mut vihittiin Agricolan kirkossa 24.05 1970. NINA syntyi 30.10 1970 ja TUOMAS 6.12 1972. Elämässä on tapahtunut kaiken näköisiä kiemuroita, mutta jotenkin siihen on aina liittynyt runsaasti musiikilla maustettuja tyyppejä ja soittelua, esim. erilaisten bändien muodossa, mut se on taas ihan oma stoorinsa se. Kirjottelen tänne viel niistä "sekoiluista" myöhemmin, koska nyt tää dementia asettaa rajoitteita laittaa asioita aikajärjestykseen. Täytyy pitää muistelo-hetkiä ja selata valokuva-albumia, joten jatkoa seuraa... Naguaalihemmo Hesestä itsestään ja meidän tutustumisesta kirjoitankin vielä senverran saastapaljastuksia, että heikoimpia hirvittää... Eli jatkuu...See´Ya...lxa