Joku kesä, jo kauan sitten, 
		en kyl muista miten,
		sielt me se löydettiin

		Se makas rantakaisloissa,
		ja reikä ohimossa,
		ja me perkele huudettiin

		Se katsoi suoraan meitä,
		ja niitä teitä,
		sinne aina palattiin.

		Siinä se vielä hymyili,
		ja takana lymyili,
		silmän syönyt korppi.

	
			Se oli kuollut mies.
			Se oli hiljainen mies.
			Se oli kaunis mies
			Se oli liian kuollut mies.


		Me hetki siinä pohdittiin
		ja sit päätettiin,
		et joku sen tappo

		Ja kuolleelta kysyttiin
		syytä käsiin verisiin
		se oli ihan hiljaa

		Tultiin siihen tulokseen
		et ihan hiljalleen,
		antaa korpin syödä

		Nyt..
		Taitaa olla jo kadonnut
		Luita myöten hukkunut
		Korppi pois syönyt.


			Se oli kuollut mies.
			Se oli hiljainen mies.
			Se oli kaunis mies
			Se oli liian kuollut mies.