Pitkäsoitto Päivistä Sekaisin

Aloitimme pitkäsoiton pakertamisen Edu Kettusen studiolla syksyllä 2006. Hieman tarinaa matkasta Edun kanssa tuolla Ihimisiä osiossa. Ja Tässä jotain muisteloa:
Nyt alku vuodesta 2007 pakertaminen mun osalta on puolessa välissä, eli 6 biisiä on paketissa. On ollut oikein mukavaa tutustua Herra Kettuseen, jolta olen saanut paljon hyviä neuvoja, jotka muuttunevat "lihaksi", kun teen uusia biisejä. Tosin olen ollut hieman kohmeessa jonkunlaisen jännityksen vuoksi. Sitä on kuitenkin omassa päässä vaan "tällänen jonkunmoinen muka biisien tekijä", niin sitä ei oikein ole osannut rentoutua ja olla oma itsensä. Joka siis johtuu siitä, että sitä tekee musaa kuitenkin aikamoisen legendan kanssa.
Sitä hieman välillä pohtii, kun ajelee Edulle tai sieltä pois, että mitähän se ukko mahtaa oikein ajatella niistä mun renkutuksista. Ja siksi laulaminen on hieman tuntunut väkinäiseltä. Mutta kaikkea aikansa. Kenties tässä kohta jo kykenee pääsemään "Kettusen pelosta".. Vitsi... vai oliko ?
Edu on todella mukava ukko ja viihdyn hänen seurassaan, mutta kun meikäläinen pitää itseään kovin pienenä ukon rinnalla, niin pää syöttää kaikenlaista ja kaikenmoista. Että näin, kun tänään on 4.1.2007
Nyt kun eletään 09.02.07, niin levy on valmis.
Jarmo Nikku käy vielä soittelemassa kitaroita ja mitä lie kielisoittimia. Sitten lähdemme Edun kanssa Iisalmeen miksaamaan tuotoksen.
Tänään, 05.03.07, levy on valmis ja miksattu. Miksaus reissu se vasta oli reissu. Herrat Kettunen ja Kerkola osoittautuivat varsinaiseksi tilannekomiikan mestareiksi. Sain nauraa rätkättää 3 päivää. Onneksi sitten pääsin kotiin, koska vatsa"lihakset" alkoivat olemaan aika valmiissa kunnossa. Miksaus sinällään osoittautui taitolajiksi, josta en sitten ymmärrä vieläkään mitään. Eli mun pääasiallinen tehtävä oli maata tai istua studion vihreällä blyysisohvalla ja pääsääntöisesti olla hiljaa. Nyt olen jonkun verran kuunnellut levyä. Ihan hyvältä kuulostaa. Tosin en kaiketi osaa sitä kuunnella, niinkuin sitä pitäisi osata kuunnella. Siis vain kuunnella. Kriittinen mieli koettaa teilata tuotoksen ja hokee mun olkapäällä "kaikki uusiksi..kaikki uusiksi". Noh. Nyt odottelen vain, että minkähän biisin levy-yhtiö valitsee sinkkubiisiksi.

Jotenkin tuli hieman haikea olo, kun ollaan nyt tässä. Edun kanssa touhuuminen on ollut oikein mukavaa. Kai se vain on niin, että kun jostain ihmisestä pitää, niin ei haluaisi päästää irti. Noh kokemus on ollut upea ja saan olla onnellinen, että Edu Kettunen on viipynyt elämässäni tämän ajan. Matka jatkuu... ties mihin ja kenen kanssa.....

Single -Päivistä Sekaisin- julkaistiin 2007 Elokuussa .
Toinen single -Ei Se Mee Niin- 24.10.07
Pitkäsoiton -Päivistä Sekaisin- julkaisu 07.11.07


Olen hyvin, hyvin tyytyväinen tuotokseen. On vissiin kornia kehua omaa levyä, mutta uskaltaudun siihen, koska kehun samalla Edu Kettusta. Jotenkin Edu löysi sen jutun, jolta olen aina halunnut musiikkini kuulostavan. Yksinkertaiselta, mutta silti riittävältä. Ja tämä levy on sitä.
Olen parhaani tehnyt ja se riittää minulle.

Biisilista ja tekstit:

[Ei Se Mee Niin]
[Päivistä Sekaisin]
[Ihan Tavallinen Taivas]
[Kirje Isälle]
[Siinä Menee Eilinen]
[Tyttö Siipiään Kasvattaa]
[Ne Lentää Taivaisiin Taas]
[Sitä]
[Eikö Niin]
[Kummituksia]
[Kertakäyttöpäivä]
[Vielä Vähän Aikaa]

single -Ei Se Mee Niin-

-Ei Se Mee Niin- sinkku julkaistaan 15.10.2007.
Noh. Biisihän kertoo menneisyydestä, pysähtymisestä ja paremmasta huomisesta. Minun menneisyyteni on kirjoitettu rivien väliin. Kuten myös pysähtyminen ja parempi huominen. Eihän sitä ihminen loputtomiin jaksa taistella elämää vastaan. Eihän sitä loputtomasti jaksa kulkea toiseen suuntaan kuin elämä kulkee. Ainakin minä tulin siihen tulokseen, että jospa onkin tarkoitus kulkea samaan suuntaan elämän kanssa, antaa elämän viedä. Niinpä niin.. Rivien väliin on kirjoitettu kärsimyksen täyttämä elämä, herääminen ja toipuminen. Piste.

single -Päivistä Sekaisin-

-Päivistä Sekaisin- sinkku julkaistaa 2007 kesäkuun alussa. Biisin tein jo joskus vuonna 2001. Otin sen uudelleen käsittellyyn 2006, kun aloimme Edu Kettusen kanssa tekemään uutta pitkäsoittoa. Sävel pysyi, joskin kertoasäkeen sävelkorkeus hieman muuttui. Mutta teksti meni sitten aikalailla uusiksi, vaikkakin teema pysyi. Tekstihän pohtinee sitä, että aina sitä vain etsii ja etsii. Kulkee ja kulkee. Etsiessä sitä kompastelee jo vaikka mihin, ihmisiin, kemiaan jne. Kai se perus juttu mulla on, että olen aina etsinyt ihmistä. Vaan löytämisen esteenä on ollut esim: kiire, työ, riippuvuudet, sekä muiden ihmisten halujen ja tarpeiden tyydyttäminen. Rakkauttahan sitä visiin kaikki etsii. Vaan ei sitä löytynyt mistään. Ja kun jossain välissä ymmärsin että etsinkin itseäni niin alkoi jokin minussa muuttumaan. Löytyi suunta. Ja löytyi rakkaus. Kertsissä sanotaan ".. SUA mä löydä en ..". Katsokaas itseäni siinä etsiskelen ja huutelen, sitä kadonnutta itseäni.

Lauluja Kaikesta Tästä

Lauluja kaikesta tästä julkaistiin virallisesti kesällä 2005. Heitimme julkaisukeikan YK:n huumeiden vastaisen päivän konsertissa. Kanssamme stagella olivat Esim: Nerdee ja Techicolor.
Levy tehtiin Jarmo Myyryn kotistudiolla. Mukana Jarmon lisksi oli tietenkin minä, Joanne ja Arto Lappalainen. Jotenkin tuotos syntyi kivuttomasti ja helposti. En muista että hermo olisi mennyt kertaakaan. Tosin levynteko tapa oli sikäli helppo, että minä vain kävin soittamassa biisit mies ja kitaraperiaatteella nauhalle. Muut sitten soittivat ne uudelleen ja kävin sitten hoilottamssa valmiisiin pohjiin.

Biisilista ja laulujen sanat:

[älä Tee Sitä Nyt]
[Tämän Saman Taivaan Alla]
[Joo Ja Niinkuin Aina]
[Kulkurin Pumppu]
[Mun Portit On Jo Kii]
[Joo Mä Tunnen]
[Mä Usein]
[Kaikki Vanha Katoaa]
[Sä Tuut Ja Meet]
[Poika Ja Vanhus]
[Mä Oon Kadonnut]
[Onnellinen Mies]

Neitoperho

Levy julkaistiin keväällä 2004,Lahden Sibelius talolla. Levyn tekeminen osoittautuikin sitten vallan perkeleelliseksi hommaksi. Minä huomasin, että ihmisillä on paljon muutakin tekemistä, kuin tehdä mun levyä. Opin huomaamaan, että aika käsitteenä, on todellakin suhteellinen käsitys. Meillä kaikilla on se oma aikansa. Nyt vain ymmärsin, että se käytössä oleva aika on todellakin kaikilla erillainen. Kaikkien "oman ajan" liitäminen "levyn teko aikaan" osoittautui aika tuskaiseksi. Kun sitä yhteistä aikaa löytyi, huomasin, kuinka ihmisten sen hetkinen tunne-elämä, vaikutti musiikin tekemiseen. Rento, hyvä mieli kuului selvästi soitannassa. Ja tietenkin päinvastoin. Huomasin sellaisenkin yksinkertaisen asian, että ihmisten välinen "kemia" on hyvin tärkeää. Henkilökohtaiset jännitteet kuuluvat, saavat soitannan kuulostamaan siltä, kuin ihminen ei olisi paikalla, samassa tilassa. Minä luulin että sitä vain marssitaan johonkin studion tapaseen huoneeseen, pannaan piuhat kiinni ja aletaan veivaamaan. No ei ihan mennyt sitten niin. Huomasin, että mehän ollaan aivan mahdottomia keksimään kokoajan uusi pikku juttuja biiseihin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että homma alkoi kestämään. Ajan kanssa sitten palasimme niihin perusasioihin. Siis että "Yksinkertainen on kaunista". Tai sitten se olikin niin, että me yksinkertaiset ihmiset luulimme olevansa fiksumpia kuin olimmekaan. Jos olisimme tienneet, emmekä luulleet, niin kaikki olisi mennyt jouhevammin. Niin tai näin, Levyä pakerrettiin Olavi Vulkon studiolla. Minun onneni on, että löytyi Olan tapainen "lempeä Herrasmies", joka ei lyönyt minua heti lattian rakoon, vaan on "lempein ottein" antanut neuvoja ja pitkämielisyydellä jaksanut väännellä nappeja. Röökiä paloi ja kahvia kului. Hieno ja ikimuistoinen kokemus. Kun levy oli kädessä, istuin autossa melkein kyyneleet silmissä ja aattelin "No niin, taidan olla sitten jonkinmoinen biisintekijä"

Biisilista ja laulujen sanat:

[Ei sanaakaan]
[Sateenkaari]
[Neitoperho]
[Juhlissa]
[Toivova hullu]
[Baarielämää]
[Riina]
[Hopeisiin Siipiin]
[Hiljainen Tuuli]
[Tätä Minä Olen Odottanut]