Puhun aina itselleni, siitä kuinka on vaikeaa
	Se eilinen turha, on itselle anteeksi antaa
	Katson joskus kuvaani, sen ilmettä kalpeaa
	Ja tyhjyyttä silmissä, sitä katsetta kavalaa


		Jos vain anteeksi saisin
		Jos vain pyytää osaisin
		Jos hetken rukoilisin,         niin
		varmaan anteeksi saisin

	Kun muistan ne tuhat valhetta turhaa
	Ne teki elämästä liian suurta harhaa
	Se petos ja valhe yksin vaikea kantaa
	Oli vain pakko polvistua ja periksi antaa


		Jos vain anteeksi saisin
		Jos vain pyytää osaisin
		Jos hetken rukoilisin,         niin
		anteeksi itselleni antaisin


Takaisin
Paasivu